Archive for lokakuu, 2012

lokakuu 26, 2012

Synablogi kävi Helsingin Musiikkimessuilla

****

Kuumin uutuus Soundtoolsin kosketinosastolla on Studiologicin Sledge – virtuaalisyna, jonka kehitettiin yhteistyössä Waldorfin kanssa.

****

DLX Musiikin osastolla on esillä mm. Korgin ja Arturian kosketinsoittimet.

****

Rolandin osastossa voi käydä kokeilemassa esimerkiksi GAIA-synaa tai upouutta Intergra-moduulia.

Rolandin LX-15-digitaalipiano toimii sulavassa yhteistyössä Applen iPadin kanssa!

****

Messut jatkuvat vielä sunnutaihin saakka.

Mainokset
lokakuu 18, 2012

Testipenkissä: Arturia MiniBrute

****

Elämme sellaisia aikoja, joissa useimmilla kosketinsoittajilla on koko soitinarsenaalinsa softaversioina läppärissä tai iPadissa. Fyysisien synojen läheisestä kuolemasta levitetään jo jonkin aikaa huhuja.

Tätä taustaa vastaan ranskalaisen Arturian tuorein veto on ilahduttavan rohkea – firma päätti valmistaa edullisen, kevyen, ja täysin analogisen monofonisen (yksiäänisen) syntetisaattorin. Nyt se on viimein saatavilla, ja sen nimi on Arturia MiniBrute.

****

Arturia MiniBrute on firman tietoinen palaaminen synojen alkuaikoihin, jolloin uuden soittimen raison d’être (olemassaolon tarkoitus) oli kokeilemisessa ja täysin uusien soundimaailmojen löytämisessä.

Kehityksen myötä pääpaino on (valitettavasti) siirtynyt yhä enemmän omasta parametrien ruuvailusta valmiiden presettien käyttöön, ja usein synoja käytetään nykyään perinteisten soittimien matkimiseen.

MiniBrute palauttaa kosketinsoittajan tavallaan lähtöruudulle, ja palauttaa mieleen analogisen subtraktiivisen synteesin perusteet ja toimintaperiaatteet. Samalla se antaa käyttäjälle takaisin aidon analogisynan interaktiivisuuden.

Arturian ulkoinen olemus herättää luottamusta: laitteen kotelo on valmistettu taitetusta alumiinista, ja kumimaiset muoviset sivupalat suojaavat synaa iskuilta.

MiniBrutella on täysikokoinen kaksioktaavinen koskettimisto perinteisellä, ei-painotetulla synatatsilla. Nykyaikaisena lisänä Arturia tunnistaa aftertouchia, jonka kautta pystyy ohjata vibraton määrää tai säätää cutoff-taajuutta.

USB:n ja midin kautta MiniBrute lähettää myös koskettimien dynamiikkadataa (velocity), mutta analogisyna itse ei ole kosketusherkkä.

Arturia on tuntuvasti satsannut MiniBruten säätimien ja kytkimien kohdalla laatuun. Kaikki säätimet, liukusäätimet ja kytkimet tuntuvat melko kestävältä – ainoastaan testiyksilön kanttiaalto-osaston löysähkön Envelope Amount -säätimen vuoksi annetaan tässä yksi miinuspiste.

Pikkusynan rakenne on suhteellisen helppo tajuta: äänilähteenä toimivat kolme pääoskillattoria – sahalaita-aalto, kanttiaalto ja kolmioaalto – minkä lisäksi on tarjollaan sub-oskillaattori (kantti- tai siniaalto) sekä kohinageneraattori. Lisäksi Arturialla pystyy myös muokkaamaan ulkoisesta laitteesta syötettyjä audiosignaaleja MiniBruten elektroniikkalla.

Jokaiselle äänilähteelle on oma liukusäätimensä, jolla miksataan synteesin raaka-aineita.

Pääoskillattoireiden perussoundia voi kuitenkin muokata jo lähtökohtaisesti niin, että syntyvä soundi on perinteestä poikkeava: kanttiaaltoon pulssileveyttä pystyy muuttamaan phasing-tyylisiä soundeja varten. Arturian oma Ultrasaw-ominaisuus lisää puhtaalle sahalaita-aallolle pikkuisella viiveellä vielä kaksi sahalaita-aaltoa. Tästä syntyvät vaihevirheet muuttavat signaalin yliäänirakenne ja paksuuntuvat näin soundin. MiniBruten Metalizer taas rikkoo kolmioaallon täydellisyyttä, ja mahdollistaa tämän ansiosta sellaisia metallisia klangeja, joita oli tähän mennessä vaikea tuottaa analogisynalla.

Oskillaatorit ovat kuitenkin vasta signaalin alku – oikeata eloa saadaan analogisynan soundiin vasta käyttämällä verhokäyrägeneraattoreita (envelope), suodattimia (filter) ja matalataajuusoskillaattoreita (LFO).

Arturia MiniBruten tapauksessa käytössä ovat kaksi ADSR-verhokäyrägeneraattoria – yksi suodatinta ja toinen signaalin vahvistusta varten. Suodattimeksi on valittu erittäin maukas Steiner-Parker-filtteri, joka tarjoaa peräti neljää eri suodatintyyppiä (ylipäästö-, alipäästö-, kaistanpäästö- ja kaistanestosuodin).

Pikku-Arturiassa toimivat kaksi LFO:ta: Ykkös-LFO:n kuudella eri aaltomuodolla pystyy muokkaamaan kanttiaallon pulssiaaltomodulaatiota, Metalizerin syvyyttä, signaalin sävelkorkeutta ja vahvistusta, sekä suodattimen toimintaa. LFO 1 voi tahdistaa joko MinuBruten arpeggiaattorilla tai sitten omalla Rate-säätimellä. Kakkos-LFO on ainoastaan vibratoa varten, ja se tarjoaa kolme aaltomuotoa.

Viimeisen silauksen antaa Brute Factor -säädin, jolta syna on saanut nimensä. Brute Factorin toimintaa ja vaikutusta soundiin on vaikea pukea sanoihin, mutta ilmeisesti kyse on tahallisen yliohjauksen ja feedback-kytkennän yhteisvaikutuksesta. Brute Factorin lisääminen tekee kaikista soundeista vaarallisempia ja rankempia.

Arturian oktaavivalinnan, pitch wheelin ja modulaatiopyörän asetukset lähetetään myös ulkoiselle laitteelle USB:n ja midin kautta.

MiniBruten takapaneelissa vintage ja nykyaika elävät ongelmatonta yhteiseloa.

Vanhan syntetisaattori-perinteeseen kuuluvat CV Gate -lähdöt ja tulot, joiden ansiosta MiniBrutelta käsin voi ohjata myös vintage-synoja tai tahdistaa pikkusynan toimintaa esimerkiksi audiosignaalilla.

Kuulokkeilla ja Master-lähdöllä on Arturiassa omat lähtönsä. Myös audiotulo on toteutettu isona phone-jakkina.

Midin ja USB:n ansiosta MiniBrute pystyy kommunikoimaan myös nykylaitteiden ja tietokoneiden kanssa.

****

Minun täyttyy myöntää heti aluksi, että olen tykästynyt melko pahasti Arturia MiniBruteen tämän testin myötä. Käyttökokemus on vaan niin raikkaan aito, kun soundit ruuvaillaan kohdilleen omakätisesti säätimillä. Ei presettejä, ei tallennusta – soundi on tässä ja nyt!

Soittotuntumalta pikku-Arturia on häpeämättömän vintage-mainen ja löysä – monien mielestä tämä on varmasti juuri se aito synafiilis (esimerkiksi minulle), mutta toisille tatsi voisi olla hieman kiinteämpi. Ja kun ollaan jo vähän marisemassa: miksi lähes kaikissa nykylaitteissa pitää olla ulkoinen virtalähde, ja virtalähteellä se ainainen, heppoinen johto, joka ei tule kestämään oikeata keikkaelämää? Syy on varmasti ekonominen…

MiniBruten arpeggiaattori on aika kehittynyt lajinsa edustaja – se voi toimia neljän oktaavin yli, tarjota neljä toimintamoodia (Up, Down, Up-Down, Random), kuutta aikajakausta, sekä Swing-toiminnan kuudella asetuksella.

Kuten myös mainittu, USB:n kautta Arturia lähettää kosketusdataa (velocity), sekä oktaavi-, modulaatio- ja pitch bend -dataa. Pikkusyna toimii moittettomasti ainakin oman iMacini kanssa ilman erillistä draiveria. MiniBrute Connection -softalla (ladattavissa ilmaiseksi Arturialta) pääsee käsiksi muutamalle synan sisäiselle asetukselle, ja sillä voi muuttaa myös esimerkiksi soittimen kosketusherkkyyttä midi-/USB-käytössä.

Vaikka tämä olisi ensimmäinen analogisyna omassa arsenaalissa, ei tarvitse pelätä MiniBrutea. Arturian käyttöohje on nimittäin yksi parhaimmista joita olen lukenut, ja se opastaa uutta käyttäjää perusteellisesti soittimen käytössä ja analogisen synteesin perusteissa. Synan mukana tulee myös muutama preset-taulu, jolla pääsee alkuun.

Parasta MiniBrutessa on kuitenkin sen lihaisa, lihaksikas ja persoonallinen soundi. Mini-Arturiasta saa käytännössä koko vintage-tyylisen analogisynteesin soundikirjoa nykyaikaisilla lisäominaisuuksilla höystettyinä. Paksu tai ohut, viiltävä tai resonoiva, atonaalinen tai laulava, lämmin tai kylmä, puhdas tai säröinen, pehmeä tai rankka – sinä päätät. Jälki on aina omaperäinen ja yksilöllinen.

Mielestäni Arturian MiniBrutessa on selvästi klassikon ainesta. Suosittelen kaikille sen pikaista kokeilua!

****

Esimerkkisoundit on äänitetty suoraan MiniBrutelta. Kaikua ja/tai viivettä on lisätty miksausvaiheessa. Muita efektejä ei ole käytetty:

Broken Bass

Feel the Sun

Pulsating

Blue Planet

Regurgitating

Squaky Lead

Brutal Bass

Arturia MiniBrute – Brute Sounds – full version

****

Arturia MiniBrute

DLX Musiikin hinta 495 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Helsingille testiyksilön lainaamisesta!

****

Plussat:

+ aito analoginen syna

+ hinta

+ kestävänoloinen

+ soundi

+ helppokäyttöinen

+ vintage-tyylinen synakoskettimisto

+ aftertouch

Miinukset:

– ulkoinen virtalähde

– vintage-tyylinen synakoskettimisto

****

****

lokakuu 17, 2012

Uutuus – Korg PS60 Performance Synth

lokakuu 17, 2012

Maschine – nyt uudistettuna!

 

lokakuu 16, 2012

Testipenkissä: Yamaha P-105

****

Upouusi Yamaha P-105 on rahapussille ystävällinen, kevyt digitaalinen piano, joka sopii sekä koti- että keikkakäyttöön.

Yamaha P-105 (F-Musiikin hinta 659 €) on saatavilla sekä mustana (P-105B) että valkoisena (P-105WH).

P-105:n koskettimisto on Yamaha Graded Hammer -tyyppiä, jossa koskettimet on painotettu kuten akustisessa pianossa: bassopuolen koskettimia on hieman raskaampi painaa kuin diskanttipuoleisia koskettimia.

Muovirunkoinen P-105 painaa vain 12 kiloa, ja se mahtuu sellaisenaan mukavasti tavalliselle kosketintelineelle. Lisävarusteina on saatavilla myös Yamahan kotikäyttöön suunniteltu puinen LH85-jalusta ja kolmipedaalinen LP5A-pedaaliyksikkö.

Koskettimiston lisäksi Yamaha on satsannut myös P-105:n äänentoistoon. Digipianon runkoon on upotettu tehokas vahvistin (2 x 7 W) ja yllättävän täyteläisen kuuloinen kaksitiekaiutinjärjestelmä refleksiaukkoineen.

Monista ominaisuuksistaan huolimatta Yamaha P-105 on todella helppo käyttää.

Volume-liukusäätimen viereen on sijoitettu pianon metronomi-, Pianist- ja splittausosasto.

Tavallisen metronomi-klikin lisäksi tarjoaa P-105 myös kymmenen eri rumpupatternia beatista sambaan ja valssiin.

Pianist on Yamahan oma harjoitustyökalu – jonkinlainen arpeggiaattorin ja säestysautomatiikan risteytys – joka muuttaa vasemman käden soinnut perinteiseksi pianosäestykseksi. Vasemmalla kädellä voi näin soittaa pitkiä sointuja kuvioiden sijaan ja siten keskittyä ensin ainoastaan oikean käden melodioihin. Myös Pianist-tyylejä on tarjolla tasan kymmenen klassisesta musiikista lattariin ja poppiin.

P-105:n temponapit toimivat myös kosketinsplittauksen valintanappeina, joilla oikealle ja vasemmalle kädelle voi valita eri soundit digipianon soundivalikoimasta.

Layerointi – eli kahden soundin päällekkäinen käyttö – on P-105:ssä erittäin helppoa: ensin valitaan pohjasoundi painamalla kyseisen soundin valintanappia. Sen päälle tuleva soundi valitaan yksinkertaisesti siten, että pohjasoundin valintanäppäintä painettuna pitäen painetaan toisen soundin valintanäppäintä.

Metronomiosaston ja soundinappien väliltä löytyy vielä pianon kevyt tallennin, jolla voi äänittää (ja toistaa) omaa soittoaan.

Yamaha P-105:n soundivalikoima kattaa keikkapianolle tyypillisimmät soittimet. Tarjolla on 14 eri soundia akustisista flyygeleistä sähköpianoihin ja uruista jousiin.

Digipianon kahta kuulokelähtöä lukuunottamatta P-105:n kaikki liittimet on sijoitettu takapaneeliin, niitä kolhuilta suojaavaan syvennykseen.

Yksinkertaiselle sustainpedaalille on tarjolla tavallinen jakkiliitin, kun taas Yamaha LP5A -pedaaliyksikölle on tarjolla oma liitintyyppi. Näiden lisäksi löytyy vielä linjatasoinen lähtö sekä usb-portti, jonka kautta Yamahan digipianoa voi käyttää myös masterkoskettimistona.

P-105:n virtalähde (ja sen johto) on ehkä keikkakäyttöä ajatellen jäänyt turhan heppoiseksi. Sustain-pedaalin löytäminen vakiovarusteena suoraan paketista taas on hyvin ilahduttava uutinen.

****

Kaksi seikkaa ratkaisevat, kun etsitään keikkapianon paikkaa soittimien paremuusjärjestyksessä – koskettimiston tuntuma ja soundien (etenkin flyygelisoundien) laatu. Kaikki muut toimminnot lisäävät digipianolle arvoa, jos vaan perusasiat ovat kunnossa.

Koskettimiston suhteen Yamaha P-105:llä ei ole mitään pelättävää: vaikka firman hinnakkaamissa digipianoissa käytetäänkin vielä luonnollisemman tuntuisia ratkaisuja, kuuluu P-105:n GH-koskettimisto mielestäni selvästi tämän hintaluokan parhaimmistoon. Yamahan koskettimet tuntuvat hyvältä ja sekä soittotuntuma että dynamiikan toisto on ilahduttavan luonnollinen. Lisäksi koskettimiston oma kolina on onnistuttu pitämään mukavan hiljaisena.

Tämän hintaluokan soittimeksi P-105 hämmästyttää flyygelisoundinsa laadulla. Grand Piano 1 -soundi on mielestäni erinomainen esimerkki hyvin äänitetystä Yamaha CFIIIS -flyygelistä. Tämän flyygelisoundin luonnolliset nyanssit ja loistava dynamiikan toisto nostavat P-105:n selvästi tämän hintaluokan aatelistoon.

Grand Piano 2 on hieman kirkkaampi ja aggressiivisempi pianosoundi, joka sopii erittäin hyvin pop- ja rock käyttöön.

Olin havaitsevinani molemmissa flyygelisoundeissa keski-C:n alapuolella sijaitsevan oktaavin g:ssä ja a:ssa hienoisen huojunnan atakkivaiheen sävelkorkeudessa todella kovalla kädellä soitettaessa, mutta kyse voi hyvin olla myös henkilökohtaisesta korvienvälisestä ilmiöstä.

Grand Piano 1

Grand Piano 2

Mielestäni myös Yamaha P-105:n sähköpianoiden kirjo on todella onnistunut. Tarjolla on sekä vintage- että Yamaha DX -tyylisiä soundeja.

E. Piano 1

E. Piano 2

E. Piano 3

E. Piano 4

Muidenkin soundien kannalta Yamahan tarjonta on laadukas. Pidin erityisen paljon P-105:n kirkkouruista, cembalosta ja jousista.

Jazz Organ

Pipe Organ

Rock Organ

Vibraphone

Strings

Harpsichord

Wood Bass

E. Bass

Tässä vielä esimerkkejä Yamahan Pianist-toiminnosta ja P-105:n rumpusoundeista. Kuten kaikki muutkin esimerkit, nämäkin on äänitetty suoraan linjaulostulon kautta tietokoneelle, käyttäen digipianon omaa EQ:ta ja kaikua.

Pianist-kuvioita

Rhythm-patterneita

Yamahan P-105 on mielestäni loistava valinta, jos etsii kevyttä ja edullista digitaalipianoa, jossa on kunnon koskettimisto ja laadukkaat soundit. Se sopii erittäin hyvin sekä pianoharrastusta aloittelevalle soittajalle että itse roudaavalle keikkapianistille.

****

Yamaha P-105WH

659 €

Maahantuoja: F-Musiikki

****

Plussat:

+ Graded Hammer -koskettimisto

+ flyygelisoundi

+ sounditarjonta

+ kaiutinjärjestelmän soundi

+ paino

+ hinta-laatu-suhde

Miinukset:

– heppoinen virtalähde

****

lokakuu 12, 2012

Arturia MiniBrute – The Youtube-video

****

lokakuu 10, 2012

Yamaha P-105 – soundeja *** Yamaha P-105 – sounds

lokakuu 5, 2012

Testipenkissä: Zoom Q2HD

Kitarablogi.com – Finland's premier Guitar and Bass blog

****

Zoom Q2HD (suositushinta 205 €) on firman uusin pikkukokoinen videotallennin, joka tarjoaa HD-resoluution kuvan lisäksi uutena ominaisuutena MS-stereoäänityksen.

MS-stereossa käytetään kaksi eri mikrofonia tallentamaan stereokuvaa – yksi äänittää vain keskipistettä ja toinen äänittää ainoastaan stereon sivut. Tämän äänitystavan suurin etu on, että stereokuvan leveyttä ja tilan syvyysvaikutelmaa voi säätää muutamalla sivumikrofonin signaalitasoa.

Klassisessa MS-stereossa keskimikrofonina käytetään herttakuvioista mikkiä ja sivumikikkinä 90 astetta sivuun käännettyä kahdeksikkoa. Näistä kahdesta monomikrofoneista saadaan stereokuva käyttämällä kolmea mikserikanavaa – keskimikrofonin panoroidaan stereokuvan keskellä, kun taas sivumikin signaali splitataan kahdeksi signaaliksi, joista toinen panoroidaan sellaisenaan täysin vasemmalle ja toinen täysin oikealle, mutta käännetyllä vaiheella.

Onneksi kaiken tämän teorian Zoom Q2HD:n käyttäjän ei tarvitse osata – laitteessa täytyy säätää ainoastaan tutulla tavalla mikrofonin signaalitasoa, sekä uutena ominaisuutena haluttua stereokuvan leveyttä. Tarjolla on täysin monofoninen signaali, sekä viisi erilaista stereoleveyttä 30:stä asteesta 150:een asteeseen saakka.

Käsisäädön lisäksi tulosignaalin tasoa voi säättää myös automaattisesti kolmella eri…

View original post 434 more words

lokakuu 4, 2012

Yamaha P-105 – testi tulossa

****

****

Yamaha P-105 @ F-Musiikki

 

lokakuu 3, 2012

Arturia MiniBrute – testi tulossa lokakuussa

****

****

Arturia MiniBrute @ DLX Musiikki