Testipenkissä: Arturia MiniBrute

****

Elämme sellaisia aikoja, joissa useimmilla kosketinsoittajilla on koko soitinarsenaalinsa softaversioina läppärissä tai iPadissa. Fyysisien synojen läheisestä kuolemasta levitetään jo jonkin aikaa huhuja.

Tätä taustaa vastaan ranskalaisen Arturian tuorein veto on ilahduttavan rohkea – firma päätti valmistaa edullisen, kevyen, ja täysin analogisen monofonisen (yksiäänisen) syntetisaattorin. Nyt se on viimein saatavilla, ja sen nimi on Arturia MiniBrute.

****

Arturia MiniBrute on firman tietoinen palaaminen synojen alkuaikoihin, jolloin uuden soittimen raison d’être (olemassaolon tarkoitus) oli kokeilemisessa ja täysin uusien soundimaailmojen löytämisessä.

Kehityksen myötä pääpaino on (valitettavasti) siirtynyt yhä enemmän omasta parametrien ruuvailusta valmiiden presettien käyttöön, ja usein synoja käytetään nykyään perinteisten soittimien matkimiseen.

MiniBrute palauttaa kosketinsoittajan tavallaan lähtöruudulle, ja palauttaa mieleen analogisen subtraktiivisen synteesin perusteet ja toimintaperiaatteet. Samalla se antaa käyttäjälle takaisin aidon analogisynan interaktiivisuuden.

Arturian ulkoinen olemus herättää luottamusta: laitteen kotelo on valmistettu taitetusta alumiinista, ja kumimaiset muoviset sivupalat suojaavat synaa iskuilta.

MiniBrutella on täysikokoinen kaksioktaavinen koskettimisto perinteisellä, ei-painotetulla synatatsilla. Nykyaikaisena lisänä Arturia tunnistaa aftertouchia, jonka kautta pystyy ohjata vibraton määrää tai säätää cutoff-taajuutta.

USB:n ja midin kautta MiniBrute lähettää myös koskettimien dynamiikkadataa (velocity), mutta analogisyna itse ei ole kosketusherkkä.

Arturia on tuntuvasti satsannut MiniBruten säätimien ja kytkimien kohdalla laatuun. Kaikki säätimet, liukusäätimet ja kytkimet tuntuvat melko kestävältä – ainoastaan testiyksilön kanttiaalto-osaston löysähkön Envelope Amount -säätimen vuoksi annetaan tässä yksi miinuspiste.

Pikkusynan rakenne on suhteellisen helppo tajuta: äänilähteenä toimivat kolme pääoskillattoria – sahalaita-aalto, kanttiaalto ja kolmioaalto – minkä lisäksi on tarjollaan sub-oskillaattori (kantti- tai siniaalto) sekä kohinageneraattori. Lisäksi Arturialla pystyy myös muokkaamaan ulkoisesta laitteesta syötettyjä audiosignaaleja MiniBruten elektroniikkalla.

Jokaiselle äänilähteelle on oma liukusäätimensä, jolla miksataan synteesin raaka-aineita.

Pääoskillattoireiden perussoundia voi kuitenkin muokata jo lähtökohtaisesti niin, että syntyvä soundi on perinteestä poikkeava: kanttiaaltoon pulssileveyttä pystyy muuttamaan phasing-tyylisiä soundeja varten. Arturian oma Ultrasaw-ominaisuus lisää puhtaalle sahalaita-aallolle pikkuisella viiveellä vielä kaksi sahalaita-aaltoa. Tästä syntyvät vaihevirheet muuttavat signaalin yliäänirakenne ja paksuuntuvat näin soundin. MiniBruten Metalizer taas rikkoo kolmioaallon täydellisyyttä, ja mahdollistaa tämän ansiosta sellaisia metallisia klangeja, joita oli tähän mennessä vaikea tuottaa analogisynalla.

Oskillaatorit ovat kuitenkin vasta signaalin alku – oikeata eloa saadaan analogisynan soundiin vasta käyttämällä verhokäyrägeneraattoreita (envelope), suodattimia (filter) ja matalataajuusoskillaattoreita (LFO).

Arturia MiniBruten tapauksessa käytössä ovat kaksi ADSR-verhokäyrägeneraattoria – yksi suodatinta ja toinen signaalin vahvistusta varten. Suodattimeksi on valittu erittäin maukas Steiner-Parker-filtteri, joka tarjoaa peräti neljää eri suodatintyyppiä (ylipäästö-, alipäästö-, kaistanpäästö- ja kaistanestosuodin).

Pikku-Arturiassa toimivat kaksi LFO:ta: Ykkös-LFO:n kuudella eri aaltomuodolla pystyy muokkaamaan kanttiaallon pulssiaaltomodulaatiota, Metalizerin syvyyttä, signaalin sävelkorkeutta ja vahvistusta, sekä suodattimen toimintaa. LFO 1 voi tahdistaa joko MinuBruten arpeggiaattorilla tai sitten omalla Rate-säätimellä. Kakkos-LFO on ainoastaan vibratoa varten, ja se tarjoaa kolme aaltomuotoa.

Viimeisen silauksen antaa Brute Factor -säädin, jolta syna on saanut nimensä. Brute Factorin toimintaa ja vaikutusta soundiin on vaikea pukea sanoihin, mutta ilmeisesti kyse on tahallisen yliohjauksen ja feedback-kytkennän yhteisvaikutuksesta. Brute Factorin lisääminen tekee kaikista soundeista vaarallisempia ja rankempia.

Arturian oktaavivalinnan, pitch wheelin ja modulaatiopyörän asetukset lähetetään myös ulkoiselle laitteelle USB:n ja midin kautta.

MiniBruten takapaneelissa vintage ja nykyaika elävät ongelmatonta yhteiseloa.

Vanhan syntetisaattori-perinteeseen kuuluvat CV Gate -lähdöt ja tulot, joiden ansiosta MiniBrutelta käsin voi ohjata myös vintage-synoja tai tahdistaa pikkusynan toimintaa esimerkiksi audiosignaalilla.

Kuulokkeilla ja Master-lähdöllä on Arturiassa omat lähtönsä. Myös audiotulo on toteutettu isona phone-jakkina.

Midin ja USB:n ansiosta MiniBrute pystyy kommunikoimaan myös nykylaitteiden ja tietokoneiden kanssa.

****

Minun täyttyy myöntää heti aluksi, että olen tykästynyt melko pahasti Arturia MiniBruteen tämän testin myötä. Käyttökokemus on vaan niin raikkaan aito, kun soundit ruuvaillaan kohdilleen omakätisesti säätimillä. Ei presettejä, ei tallennusta – soundi on tässä ja nyt!

Soittotuntumalta pikku-Arturia on häpeämättömän vintage-mainen ja löysä – monien mielestä tämä on varmasti juuri se aito synafiilis (esimerkiksi minulle), mutta toisille tatsi voisi olla hieman kiinteämpi. Ja kun ollaan jo vähän marisemassa: miksi lähes kaikissa nykylaitteissa pitää olla ulkoinen virtalähde, ja virtalähteellä se ainainen, heppoinen johto, joka ei tule kestämään oikeata keikkaelämää? Syy on varmasti ekonominen…

MiniBruten arpeggiaattori on aika kehittynyt lajinsa edustaja – se voi toimia neljän oktaavin yli, tarjota neljä toimintamoodia (Up, Down, Up-Down, Random), kuutta aikajakausta, sekä Swing-toiminnan kuudella asetuksella.

Kuten myös mainittu, USB:n kautta Arturia lähettää kosketusdataa (velocity), sekä oktaavi-, modulaatio- ja pitch bend -dataa. Pikkusyna toimii moittettomasti ainakin oman iMacini kanssa ilman erillistä draiveria. MiniBrute Connection -softalla (ladattavissa ilmaiseksi Arturialta) pääsee käsiksi muutamalle synan sisäiselle asetukselle, ja sillä voi muuttaa myös esimerkiksi soittimen kosketusherkkyyttä midi-/USB-käytössä.

Vaikka tämä olisi ensimmäinen analogisyna omassa arsenaalissa, ei tarvitse pelätä MiniBrutea. Arturian käyttöohje on nimittäin yksi parhaimmista joita olen lukenut, ja se opastaa uutta käyttäjää perusteellisesti soittimen käytössä ja analogisen synteesin perusteissa. Synan mukana tulee myös muutama preset-taulu, jolla pääsee alkuun.

Parasta MiniBrutessa on kuitenkin sen lihaisa, lihaksikas ja persoonallinen soundi. Mini-Arturiasta saa käytännössä koko vintage-tyylisen analogisynteesin soundikirjoa nykyaikaisilla lisäominaisuuksilla höystettyinä. Paksu tai ohut, viiltävä tai resonoiva, atonaalinen tai laulava, lämmin tai kylmä, puhdas tai säröinen, pehmeä tai rankka – sinä päätät. Jälki on aina omaperäinen ja yksilöllinen.

Mielestäni Arturian MiniBrutessa on selvästi klassikon ainesta. Suosittelen kaikille sen pikaista kokeilua!

****

Esimerkkisoundit on äänitetty suoraan MiniBrutelta. Kaikua ja/tai viivettä on lisätty miksausvaiheessa. Muita efektejä ei ole käytetty:

Broken Bass

Feel the Sun

Pulsating

Blue Planet

Regurgitating

Squaky Lead

Brutal Bass

Arturia MiniBrute – Brute Sounds – full version

****

Arturia MiniBrute

DLX Musiikin hinta 495 €

Maahantuoja: EM Nordic

Kiitos DLX Helsingille testiyksilön lainaamisesta!

****

Plussat:

+ aito analoginen syna

+ hinta

+ kestävänoloinen

+ soundi

+ helppokäyttöinen

+ vintage-tyylinen synakoskettimisto

+ aftertouch

Miinukset:

– ulkoinen virtalähde

– vintage-tyylinen synakoskettimisto

****

****

One Comment to “Testipenkissä: Arturia MiniBrute”

  1. Reblogged this on Musiikki, joka ei kiinnosta ketään und kommentierte:
    Mein Testbericht über den Arturia MiniBrute.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.